Vapaaehtoinen eläkevakuutus kahdeksan vuoden säästämisen jälkeen

Mainitsin tammikuisessa merkinnässäni siitä kuinka ensikosketukseni osakesijoittamiseen tapahtui vuonna 2008 vanhempieni avatessa minulle vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Olen nyt kahdeksan vuoden ajan säästänyt kuukausittain rahasto-osuuksiin eläkevakuutuksen kautta ja ajattelin, että voisin hieman avata tämän "eläkesalkun" sijoitusmenestystä. Aloittaessani säännöllisen säästämisen kuukausittainen säästöeräni oli keskimäärin 40-45€ luokkaa. Olen vuosien varrella hilannut säästön määrää pikkuisen korkeammaksi, mutta kovin suuresta summasta ei silti ole vieläkään kyse: Viime vuonna laitoin eläkesäästöön keskimäärin n. 65-70€ kuukaudessa.

Kahdeksan vuoden säännöllisen säästämisen jälkeen "eläkesalkkuni" markkina-arvo on tällä hetkellä 7645,33 euroa. Tästä omaa säästöä on 5893,46 euroa, joten koko säästöajalta tuottoa on tällä hetkellä kertynyt 29,73%.

Salkun kehitystä seuraavasta kuvaajasta huomaa, miten aivan säästön alkuvaiheessa finanssikriisi söi markkina-arvon säästöjen arvoa pienemmäksi, kunnes parin vuoden jälkeen salkun arvo alkoi kohota säästettyä summaa suuremmaksi.

Kuvaajasta on jossain määrin myös luettavissa salkun allokaatioon tekemieni muutosten vaikutus. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan säästöt kohdistuivat vain aktiiviseen Tapiola 2045 -yhdistelmärahastoon, jonka tavoitevuodena on nimensä mukaisesti vuosi 2045. Perehdyttyäni rahastosijoittamiseen astetta enemmän, tein muistaakseni vuonna 2011 muutoksen allokaatioon ja laitoin 40% säästöistä menemään Tapiola USA, Tapiola Trendi, Tapiola 2015 ja Tapiola tulevaisuus -rahastoihin. Tällä tavoittelin hieman alkuperäistä allokaatiota laajempaa hajautusta ja korkeampaa riskiä, joskaan en ole varma ymmärsinkö sitä, että käytännössä tuo 2015 -rahasto sisälsi tuossa vaiheessa lähinnä korkosijoituksia. Tuollakin allokaatiolla salkun markkina-arvo alkoi kuitenkin tasaisesti kasvaa säästöjen määrää suuremmaksi.

Perehdyttyäni sijoittamiseen hieman lisää kaipasin eläkesäästöön vielä hieman lisää riskiä, joten joskus vuosien 2012-2013 tienoolla muutin allokaatiota siten, että alkuperäinen 2045 -rahaston osuus oli enää vain 40% salkusta ja suurin osa säästöistä meni LähiTapiolan Kuluttaja, Kasvu, Aasia-Tyynimeri ja USA -rahastoihin sekä Seligsonin Russian Prosperity -rahastoon. Tuon muutoksen myötä salkun arvo alkoi kasvaa entistä nopeammin, joskin markkinaolosuhteetkin olivat toki tuohon aikaan kasvulle hyvin suotuisat.

Tuoreimman muutoksen allokaatioon tein viime kesänä kun aloin ymmärtää paremmin aktiivisten rahastojen kustannusten merkitystä ja huomasin vakuutussäästön valikoimaan tulleen suuren määrän Seligsonin passiivisia rahastoja. Pudotin tuossa vaiheessa alkuperäisen 2045-rahaston kokonaan pois allokaatiosta ja hajautin salkun lähes maksimimäärään eri rahastoja. Valitsin instrumenteiksi pääasiassa kustannuksiltaan edullisia Seligsonin passiivirahastoja, mutta jätin allokaatioon pari edullisempaa ja omasta mielestäni laadukasta LähiTapiolan rahastoa.

Valitettavasti viimeisimmän allokaatiomuutoksen myötä salkun arvo ei ole juurikaan kasvanut. Syy on tuskin pelkästään vain allokaatiossa, vaan markkinat kokonaisuudessaan ovat olleet hyvin epävakaat ja volatiilit viime viime aikoina. Kuvaajan sakkaaminen laittaa kuitekin silti hieman miettimään, josko muutos oli niin hyvä kuin alun perin ajattelin.

Kahden viime vuoden kuvaajasta näkee, että viime kesän jälkeen salkun arvo on lähinnä sahannut ylös ja alas.

Edellisen kolmen kuukauden kuvaajasta taas huomaa, että alkuvuoden dippi alkaa olla nyt kurottu kiinni.

Vapaaehtoiset eläkevakuutuksethan olivat PS-tilien edeltäjiä. Molemmat järjestelmät ovat ehdoiltaan jokseenkin samankaltaisia, tosin sillä merkittävällä erolla että vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa säästäminen on mahdollista vain rahastoihin siinä missä PS-tilien sisällä on mahdollista sijoittaa huomattavasti vapaammin eri instrumentteihin. Molempia järjestelmiä on parjattu paljon ja täysin aiheesta, sillä ne ovat lähtökohtaisesti hyvin kalliita ja rajoittuneita tapoja säästää pesämunaa eläkkeelle. Pankkien ja vakuutusyhtiöiden tarjoamat kohderahastot ovat yleensä niin kalliita, että kustannuksilla on merkittävä vaikutus pitkän aikavälin tuotto-odotukseen. Vaikka järjestelmä tarjoaa porkkanaksi myös tiettyjä veroetuja, on niiden hyöty suurelle osalle säästäjistä varsin rajallista ja vastapainoksi saa aimo annoksen poliittista riskiä eläkeikien ja veroasteen noustessa vuosi vuodelta.

Vaikka tiedostan eläkevakuutuksen heikkoudet, aion silti jatkaa kuukausittaista säästöä pienellä summalla. Suurimpana syynä on velvollisuudentunto vanhempiani kohtaan, mutta olen muutenkin kiinnostunut seuraamaan kuinka suureksi potti kasvaa pitkäjänteisen säästämisen myötä. Kokonaisuudessaan kuukausisäästösumma tulee kuitenkin olemaan vain n. 5% kaikista kuukausittaisista sijoituksistani, joten loppupeleissä kyse on kohtuullisen pienestä painotuksesta.

Aion vielä kerran miettiä eläkesalkun allokaation uusiksi siten, että otan painotuksissa huomioon kaikki muut sijoitukseni ja eläkevakuutusformaatin erityisluonteen. Käytännössä aion varmaankin sijoittaa pelkästään mahdollisimman korkeariskisiin ja edullisiin Seligsonin rahastoihin ja yrittää löytää ennen kaikkea sellaisia rahastoja jotka korreloivat keskenään mahdollisimman vähän. Koska eläkesäästö on tavanomaisia sijoitustapoja epäsuotuisampi tapa sijoittaa, ajattelin suuremman riskin avulla koittaa maksimoida salkun tuottoa. Lisäksi aion pyrkiä hyötymään mahdollisimman paljon eläkesalkun eräästä merkittävästä erityispiirteestä: Salkun sisällön saa allokoida uusiksi ilman kustannuksia neljästi vuodessa. Niinpä aion jokaisen kvartaaliraportin yhteydessä balansoida salkun tavoiteallokaation mukaiseksi, millä pitäisi olla pidemmän päälle tuottoa parantava vaikutus.

Palaan tuohon tarkempaan tavoiteallokaatioon vielä erikseen tulevassa merkinnässä, kunhan ehdin sen suunnittelemaan ja kirjaamaan ylös.